Haluan taiteellani kutsua mukaan leikkiin, saamaan oivalluksia ja innoitusta, ihmettelemään. Haluan avata silmät elämän loputtomille mahdollisuuksille.
Töissäni toistuva teema on lapsi: lapsen avoimuus, sukupolvien vaikutukset, elämänvalinnat, risteyskohdat ja ihmisen kasvu osana yhteiskuntaa. Erityisesti minua kiinnostavat ihmisen kasvot ja niihin veistyneet vuosikerrokset. Pohdin usein, kuinka lähellä toista ihmistä voi olla tai kuinka kauas kuitenkin jäämme. Mitä piiloutuu kuoren alle, tyytyväisyyttä vai tyytymistä?
Uskon, että unessa ja jaetussa katseessa yhdistyvät kahden ihmisen sanaton tieto ja tiedostamaton voima. Se voima on jotain arvokasta. Tarvitaan vain tahtoa pysähtyä sen äärelle.
Käytän teoksissani mielelläni puuta, koska se elävänä materiaalina kuvaa hyvin ajan ja hetkellisyyden kokemista, kiertokulkua. Saan veistäessäni luoda sille muodon ja samalla pohtia miten itse katson. Kaikki näkemämme on riippuvaista mielemme heijastuksista.
Puun työstäminen on hidas prosessi. Vastapainoksi nautin musteella maalaamisesta, koska tekniikan arvaamattomuus auttaa minua irrottautumaan rajoista. Maalaan välillä molemmilla käsilläni, koska ”väärän” käden vapaus tuo mukanaan ajatuksen siitä, onko se sittenkään väärä, vai onko ihmisen tarkoituskin oppia luopumaan liiasta kontrollista ja saavuttaa siten jotain korkeampaa.
Tuija Ihanta 